Elämän kilpajuoksu – Ready, get set, go!

Hikikarpalo valuu ohimolla, hengitys kiihtyy ja jalat tutisevat, sydän takoo jo lähtöviivalla eikä maalia ole näkyvissä. Tulosten saaminen suorituksen jälkeen tiivistyy stressinomaiseksi odotteluksi… Ja tuloksena on: ”Kiitos hakemuksestasi. Valintamme ei kuitenkaan tällä kertaa kohdistunut sinuun.”

Tuntuu luonnolliselta verrata työnhakua juoksukilpailuun, jossa palkintona on mainetta ja kunniaa, ehkä jopa mitali. Työnhaussa asetelma on kuitenkin vielä hurjempi: Vastustajiaan ei voi tuntea tai edes nähdä, ja usein kilpailija ei saa edes tietää sijoitustaan tai kilpailun tuloksia.

Jokainen hikijunassa vieressä istuva, tai Zoomin breakout roomissa tavattu henkilö voi olla kilpailija, joka ottaa viestikapulan kädestä ja lähtee juoksemaan jättäen muut taakseen heti tilaisuuden tullen, vaikka ryhmätöitä on painettu yhdessä ja samat kurssit ovat tuottaneet päänvaivaa. Mutta kyseessähän ei ole joukkuelaji vaan yksilösuoritus – eikö vain? On jopa eräänlainen tabu pyytää apua työhakemukseen kaverilta tai näyttää omaa CV:tään muille. Miksi niin on? Kaikkihan näitä samoja asioita miettivät päivästä toiseen.

Työnhakuun liittyy paljon epävarmuuksia ja ahdistusta, eikä asiaan auta, että sama rumba toistuu pahimmillaan joka kevät vuosien ajan. Tämä teksti ei ole valitusvirsi, eikä myöskään vinkkipalsta hakemuksissa onnistumiseen, vaan kädenojennus tai merkki siitä, että kukaan ei ole asian kanssa yksin.

Työnhakuprosessi on kuin maraton, jota varten kerätään kokemusta kuukausikaupalla, ja jossa hyvien varusteiden merkitystä ei kannata aliarvioida. Lopulta kaikki kuitenkin tuntuu olevan ohi sekunnin sadasosassa – joka voi muuten riittää voittoon. Parhaimmassa tapauksessa palkintona on oman alan kesätyö tai harjoittelupaikka kiinnostavassa yrityksessä. Ja niinhän sitä sanotaan, että vain yksi tilaisuus voi riittää voittoon. Ja jokainen karsinta on tärkeä etappi matkalla kohti arvokisoja.

Markkinointijaosto,

Meri